Elokuun 6. päivä vuonna 1924 ovensa avannut Kosmos on perheyritys, jossa on palveltu asiakkaita jo neljän sukupolven ajan. Ravintolan sisustus, rennon huomaavainen palvelu ja klassisen eurooppalainen gastronomia ovat säilyneet entisellään vuosikymmenestä toiseen. Kosmoksen perheeseen on aina kuulunut myös pitkään talossa viihtynyt henkilökunta. Eteispalvelun tehtävät ovat siirtyneet isältä pojalle ja ammattitaitoaan pisimpään salissa ja keittiössä hioneet kosmoslaiset ovat luoneet elämyksiä asiakkailleen yli kolmenkymmenen vuoden ajan.
Vuosikymmenien ajan ovat Kosmoksen maailmankaikkeuteen saapuneet myös uskolliset kanta-asiakkaat. Ravintolan tunnelmasta ja perinteisestä ravintolaruoasta ovat nauttineet niin presidentit, taiteilijat, liike-elämän edustajat kuin opiskelijat ja aitoa helsinkiläistä ravintolaelämää etsivät matkailijat.
Ravintola Kosmoksen historia on täynnä muistoja eletystä elämästä, unohtumattomista ihmisistä ja hyvästä ruoasta. Tärkeintä ovat tietysti aina olleet asiakkaat sekä Kosmoksen alkuperäinen, mutkaton ja avarakatseinen liikeidea: palvella ”tasapuolisesti rikkaita ja köyhiä, sivistyneistöä ja tavallista kansaa”.
Tervetuloa!
IRINA HEPOLAMPI & KIIRA HEPOLAMPI
Kosmoksen tarina alkoi, kun Yrjö Tedor Lindfors perusti vuonna 1924 Kosmos ruokasalit -nimisen ravintolan Vladimirinkadulle. Suomessa vallitsi kieltolaki, mutta väkiluvun nopean kasvun myötä nopeasti muuttuneessa ja suurkaupungistuneessa Helsingissä oli kysyntää modernille, tasokkaalle ja silti kohtuuhintaiselle ruokaravintolalle. Täten Kosmos ruokasalit sai heti suuren suosion etenkin ylioppilaiden parissa. Irina Hepolampi muistelee, että ”isoisän mukaan ylioppilailta puuttui semmoinen kohtuuhintainen paikka, trahteerauspaikka, ja hän ajatteli, että perustaa yksinkertaisen paikan, ei ollut mattoja, ei verhoja. Oli vain kaakelilattia ja marmoripöydät, ei ollut edes pöytäliinoja. Oli helppo pitää puhtaana – ylioppilaille ja matkustavaisille”.
Vuosikymmenen vaihteen maailmanlaajuisen laman hellittyä alkoi uusi aika; Vladimirinkatu vakiintui Kalevankaduksi, Lindfors suomennettiin Hepolammeksi, ja kieltolaki kumottiin vuonna 1932. Suomen kasvavan hyvinvoinnin ja vaurastumisen myötä ravintolan kansoittivat liikemiehet, juristit, taiteilijat, virkamiehet ja jopa virkanaiset.
Yrjö Hepolammen jälkeen liikkeen johtoon asettui hänen puolisonsa Aino Hepolampi, josta näin tuli yksi kaupungin harvoista naispuolisista ravintoloitsijoista. Kosmosta markkinoitiin kodikkaana, suursuosittuna ja viihtyisänä täysanniskeluoikeudet saaneena paikkana, joka oli tunnettu hyvästä keittiöstään. Arki-iltoina ja sunnuntai-iltapäivisin ravintolassa oli orkesterinsoittoa ja ”revy-laulajien” esityksiä.
Keväällä 1934 Kosmosta ehostettiin asuun, josta se tunnetaan edelleen. Arkkitehti ja koristemaalari Arvo O. Aalto suunnitteli salin uuden yleisilmeen, ja huonekalusuunnittelija Einari Kyöstilä sisustuksen. Uudet loosit saivat kuvanveistäjä Eino Räsäsen veistämät helleenisaiheiset puureliefit.
Vaikka sodan uhka maailmalla alkoi kasvaa 1930-luvun lopulla, samaan aikaan vauraus ja vuoden 1940 olympialaisten järjestämiseen liittynyt optimismi lisääntyivät Helsingissä. Kuten muissakin aiemmissa kisakaupungeissa, eritoten Berliinissä neljä vuotta aiemmin, olympialaiset vauhdittivat useita kaupungin suunnitteluun, ehostamiseen ja toimivuuden parantamiseen liittyviä hankkeita. Kaupungin suhde ravintoloihin ja niiden tarjoiluun muuttui myönteisemmäksi. Helsingin suurkaupungistumisessa seurasi uusi vaihe, ja ajan toiveikas henki alkoi näkyä kaupankäynnissä ja kulutuksessa.
Sotavuodet elintarvikesäännöstelyineen olivat ravintoloille haastavaa aikaa. Aivan jatkosodan loppuvaiheessa vuonna 1944, Kosmos kuitenkin pakkovuokrattiin Saksan armeijan käyttöön, ja salissa hyvin viihtyneet upseerit toivat kaivattuja tuloja ravintolan tyhjään kassaan.
Alkon moralistisesti värittyneessä kamppailussa alkoholinkulutuksen hillitsemiseksi ja ravintola-anniskelun rajoittamiseksi Kosmoskin sai vakavia nuhteita väkijuomien liian suuresta osuudesta ravintolan myynnissä.
Ruokalistalla vakiosuosikkeina pysyivät pitkään vasikanseläke Oscar, porsaankyljys Robert sekä käristetty lohi ja tartarkastike. Uusien ruokakulttuurien tultua tutuiksi suomalaisten lisääntyneen matkailun myötä, ne saivat pikkuhiljaa rinnalleen uusiakansaivälisiä tulokkaita kuten paellan, chop sueyn ja cannellonit.
Asiakaskuntaan olivat 1950-luvulla liittyneet lehtitalojen toimittajat sekä kuvataiteilijat, ja 60-luvulla Kosmoksen valtasivat kirjailijat ja vasemmistoradikaalit. ”Paremmat” kirjailijat joivat konjakkia muiden tyytyessä viiniin. Kosmoksesta tuli kulttuurikapakka. Tällöin myös tehtiin ravintolan ensimmäiset monista taidehankinnoista, ja vuosien mittaan asiakkaat ovat saaneet nauttia mm. boheemitaiteilijana tunnetun ”Pikku-Olli” Martikaisen, Juhani Harrin, Alvar Gullichsenin, Miina Äkkijyrkän, Martti Aihan, Olli Pajulahden, Leena Luostarisen, Marjatta Tapiolan ja Marika Mäkelän maalauksista ja veistoksista.
Vuosikymmenten saatossa ruokasalin sisustus on säilynyt pääpiirteissään alkuvuosiensa asussa, vaikka pöytäliinat, kokolattiamatto, kattokruunujen varjostimet ja kukkalaatikot ovatkin luoneet interiööriin oman lisänsä. Veistoksellinen ulkoterassi ja uudistettu eteistila ovat Stefan Lindforsin 2000-luvulla suunnittelemia, ja salin sisustuksen varovaisia uudistuksia on puolestaan valvonut Kaisa Blomstedt.
Nimi on universaali ja positiivisesti maailmankaikkeutta kuvaava, ja sopii moneen käyttöön. Suomessakin tunnettiin hyvin saksalainen maantieteilijän Alexander von Humboldtin pääteos Kosmos (1845–62), jossa sovellettiin antiikin kreikkalaista näkemystä universumin harmoniasta ja kosmoksen hallitusta järjestyksestä. Maailmalta tiedettiin useita Cosmopolitan tai Cosmopolite -nimisiä ravintoloita ja hotelleja, jotka yhdessä muiden ylikansallisten nimien lailla (Imperial, Europe, Ritz, Adlon, Grand, Royal) viittasivat ylellisiin, mannermaisiin ja kosmopoliittisiin mielikuviin. Sama mielikuva välittyy New Yorkiin vuonna 1909 perustetusta naisten The Cosmopolitan Clubista. Cosmopolitan Line vei puolestaan höyryaluksillaan pohjoismaisia matkustajia Philadelphiaan kerran kuussa vuodesta 1916 alkaen.
Helsinkiläisyritysten liikenimenä Kosmos oli ollut suhteellisen suosittu jo 1900-luvun alussa. Kosmos -nimellä toimi kirja- ja paperikauppa Malminkadulla. Pikku-Robertinkadulla oli ”teknillis-kemiallinen laboratorio” Oy Kosmos Ab ja Vesijohtoliike Huber myi Kosmos -nimisiä kylmä- ja lämminvesimittareita. Läheisin esikuva löytyi omasta talosta: Vladimirinkatu 3 oli vuonna 1919 avattu kaikin mukavuuksin varusteltu Hôtel Cosmopolite, jota johti leskitohtorinna Ada Hällberg. Paikalla oli aiemmin sijainnut vaatimattomampi majapaikka Pension Comfort. Lindfors jatkoi osaltaan kiinteistön aiempaa palvelutarjontaa. Irina Hepolampi pohtii: ”Talohan on rakennettu 1913, mutta nimi tuli, kun siinä oli tämmöinen hotelli Cosmopolitan. Katri aina sanoi, että siitä se tuli, eikä sitä enempää mietitty.”
Oheinen historiikki on lyhennelmä Laura Kolben uudesta Kosmos: Ravintola ja perhe 1924-2024 -kirjasta.
Avoinna
Ravintola Kosmos
Kalevankatu 3
00100 Helsinki
Avoinna